Aika päästää koirat irti

01.10.2012  Ville Pohjola

Aika päästää koirat irti

Istun kesäillan auringon punaamassa männikössä, ympärilläni kypsymässä olevatmustikkakentät. Illan hiljaisuus vain syvenee, kun takaani kuulunut rytinä loppuu yhtäkkiä. Vielä äsken rymelsi pentu halki vieressä olevan harvennushakkuun risukasojen. Oksanpätkät ja kuoren palat vain lentelivät kun seisojanalku päästeli höyryjä pihalle. Kun käännyn katsomaan olkapääni yli, näen ensimmäisenä mättäikön keskeltä tuijottavat mustat nappisilmät. Penikka istuu pienen matkan päässä kuin patsas ja ilme tiukkana seuraa tekemisiäni, odottaen että lähdemmekö jatkamaan matkaa vai onko aika nauttia hetki loppukesän illasta. On se kumma tapaus, mietin. Tämän juniorin kanssa yhteistyötä ei voi muuta kuin pilata, on se niin syvällä sen selkärangassa. Toisenlaisiakin tapauksia on nähty. On tapauksia joita ei linkun aukaisun jälkeen näe vasta kuin tunnin päästä. Ehkä hirvi- tai ajokoiralle sopiva malli mutta nyt onkin kysymys seisojasta. Paritanssimme lintujen parissa ei tule onnistumaan, ellei kaveri halua noudattaa samoja askelmerkkejä. Reppu jää tyhjäksi jos emme tee tiimityötä. Siksipä nytkin istumme metsässä, tutustumassa toistemme elkeisiin. Kiinnipitoaika on loppunut joten nyt on taas mahdollisuus kulkea niinkuin tositoimissa tekisimme. Hakuaikaa on taas rajattomasti, juuri niin kauan kun jaksamme ja viitsimme kulkea. Siksipä tuuliset illat ovatkin kuluneet pelloilla ja metsissä. Penikka saisi oppia tuulen käytön ihan itse, mutta mahdollisuus siihen isännän sentään pitää tarjoilla. Ensi vuoden syksyn reissut siintävät jo mielessä ja suuret ovat haaveet hienoista hakuluoveista pohjoisen ikikuusikoissa.

Havahdun siihen ettei ympärilläni inise eikä suuhun ole tunkemassa hyttystä. Käännän katseeni polven päällä lepäävään käteeni ja totean ettei kämmenselässä tällä kertaa olekaan verenhimoista ”Suomen ilmavoimien” edustajaa. Tiedän että vaaleanvihreällä hihalla, josta käteni pistää esiin, on osuutta asiaan. Toki säälläkin on tekemistä itikkakannan romahtamisen kanssa. Viileän sään ansiosta olemme nauttineet koirien kanssa tästä kesästä paljon. Sää on ollut varmasti tavallisen lomailijan mielestä karsea, mutta koiranomistajat ovat nauttineet. Nyt on ollut mahdollista heittää kuntolenkki muunakin aikana kuin keskiyön tunteina. Pyörälenkeillä vanhemman seisojan kanssa on voinut huoletta antaa koiran vetää omaa tahtiaan, ilman jarruttelua. Toki hellepäiviäkin on väliin osunut, sopivasti lepopäiviksi.

 

Tämän kesän kelit ovat tarjonneet myös hyvän mahdollisuuden testata Ranger-pukua. Oletin aluksi että puuvilla-polyester-housut olisivat liian paksut keskikesän keleille, mutta nyt taaksepäin katsoessa tämä kesä ja Ranger-puku ovat sopineet todella hyvin yhteen. Alle +20 asteen keleillä housut ovat olleet päälläni niin ampumaradalla, kyyhkyjahdissa, pyörälenkeillä, valokuvaus-keikoilla kuin kalareissuillakin. Olen itseasiassa tainnut viettää koko kesän tämä mainio BuzzX-puku päälläni, housut ainakin ovat olleet arkihousuinani. Osasyynä on housujen mainio istuvuus, leikkaukset sopivat hieman isommallekin miehelle hienosti enkä ole kaivannut esimerkiksi pyöräillessä yhtään enempää muotoilua polviin. Vaikka housuja katsellessa näyttää siltä ettei polvia ole isommin muotoiltu, niissä on oikeasti fiksu muotoilu paksuille polvilleni. Toki puku tuntuu aluksi hieman jäykältä, mikä saa epäilemään sen sopivuutta aktiivisempiin lajeihin. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella käveleväni näillä housuilla viikon tunturissa rinkka selässä. Jos permetriini-käsittely oikeasti estää itikoiden aiheuttaman hopun niin puku pehmenee varmasti omassa mielessä juuri sopivaksi. Taas on siis pistettävä pienet haitat ja isot hyödyt vaakakuppeihin.

Housujen yksityiskohdista voisi nostaa esiin myös mainiot vyölenkit. Riittävän väljät ja vahvat vyölenkit, kerrankin! Ihme juttu mutta pienet detaljit ne tekevät taaskin asusta käytettävämmän. Yksityiskohta, jonka käyttöä aluksi epäilin suurestikin ovat pystyvetoketjuilla varustetut reisitaskut. Tällaiset taskut ovat siitä mukavat että ne ovat poissa tieltä kun niitä ei käytä. Tuo pystyvetoketju vain oli se epäluulojeni alkulähde. En uskonut ennen kuin kokeilin itse että ne myös pysyvät kiinni. Siksi kännykkä -Eli ainoa sopivan litteä esine- jäi usein laittamatta reisitaskuun. Jos taskut olisivat vähän isommat niin paperikarttaa säilyttäisin niissä mielelläni.

Ranger-takissa nousi esiin kesän mittaisessa testissä kolme huippukohtaa: Istuvuus, ulkonäkö ja huippuluokan huppu. Taas niin sastamaisen hieno leikkaus että sillä on lähes hoikentava vaikutus. Vaikka eräasusta onkin kysymys niin nyt asu jossa on kerrankin raikas ulkoasu. Paketissa on nuorekkaasta ilmeestä huolimatta pari yksityiskohtaa, jotka toimivat vakavammassakin metsästyskäytössä: Isot rintataskut ja radiopuhelintasku. Etutaskuihin saa hukkumaan gepsit sun muut ja kulki niissä kyyhkyjahdissa myös muutama haulikonpatruunakin. Voisin ihan hyvin kuskata näissä taskuissa sen kourallisen patruunoita, joita pieni iltalenkki fasaanipellolla vaatii. Napoleon-taskun kääntäminen radiopuhelintaskuksi on oiva idea sillä Rangerin taskumalli on käytettävin näkemäni VHF:n säilytyspaikka. Antennin läpivienti olkakappaleen saumassa on todella onnistunut ja puhelimen sujauttaminen taskuun on helppoa. Tasku on riittävän korkea isommallekin puhelimelle. Korvanapin/monofonin johdon pujottelu onnistuu joko antennin aukon kautta tai sitten pystysuunnassa liikkuvan vetoketjun kautta.

Vuorettomuus tekee Rangerista siis kesäpuvun, mutta varmasti kaikkia kiinnostaa myös sen tärkeimmän myyntiargumentin toimivuus. Kesä oli melko huono hyttysille, mutta kalareissuilla löytyi ihan riittävät itikka-esiintymät. BuzzX pääsi siis testiin. Voisin sanoa että toimii riittävällä tasolla. Yksi huomio on, että käsittelyn ”kantosäde” pitää kädet suojassa mutta ainakin näin ison pään kanssa päälaki on jo vaikutusalueen ulkopuolella. Siksipä sitä huippua huppua tuli esimerkiksi Hyrynsalmen Lietejoen taimenjahdissa käytettyä aktiivisesti. Siihen on siis hyvä syy miksi huppu tässä takissa kiinteänä on. Yhteenvetona voisi siis todeta että Ranger on hyvä kesäpuku eivätkä lämpimien kelien vallitessa mikään huono asu seisojamiehellekään. Mielestäni BuzzX-käsittely ei ole se ainoa syy puvun toimivuuteen, vaan liikkuva eräihminen hyötyy muistakin yksityiskohdista.

Palataan taas metsään ja metsästyskauteen. Tätä kirjoittaessa syksy on kääntymässä jo siihen hetkeen kun viimeistenkin riistaeläinten metsästysaika on alkamassa. Linnustuskausi sekä jänisjahti ovat jo alkaneet, ja moni metsästyskoira niiden myötä päässyt tositoimiin. Hirvikoirat ovat jo metsissä harjoittelumielessä kulkeneet, ja nyt alkaa niidenkin työaika. Kohta kiirii niiden haukku korvessa ja koiramiehet pääsevät hiipimään seisontahaukulle syke suonissa hakaten. Ajavat mäyräkoiratkin pääsevät saattelemaan peuroja, tuomaan kiihkeällä ajollaan omaa jännitystään passissa seisoville metsästäjille. Metsästä tulee jälleen monen koirakon olohuone. Juuri tätä hetkeä varten on kesä treenattu sekä kuntoa että taitoja. On siis taas aika päästää koirat irti. 

Aiemmat blogitekstit