Kohti syksyä, kohti camoa

05.08.2013  Ville Pohjola

Eräihmisten kesä on kulunut monenlaisilla tavoilla. Osa on viihtynyt pohjoisten koskilla kahluuhousut jalassa, toiset ovat seisseet veneessä keskellä Pohjois-Atlantia kelluntahaalarit päällä. Kolmannet ovat vetäneet päälleen pyöräilytrikoot ja viihtyneet satulassa, poluilla tai asvaltilla. Jotkut rohkeat taas ovat uhmannut sääksiparvia ja porskuttaneet niiden läpi tunturiin jo alkukesästä. Silloinkin toivottavasti päällään tarkoituksenmukainen asu.

Valoisat yöt ovat tarjonneet valokuvaajille ja muuten vaan luonnosta nauttijoille omaa parastaan. Luonto on ollut elossa lähes läpi vuorokauden ja koettavaa on siis riittänyt ihan jokaiselle joka ulkoilmasta ja luonnosta nauttii. Vaikka paikoitellen lämpötila onkin tipahtanut 10 asteeseen, on vaatetus saanut pääosin olla pelkkää silkinohutta kuorta. Puuvillaa, hyttysverkkoa ja ehkä jossain kohtaa keveintä Gorea.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin. Leppoisat kesäyöt jatkuvat vielä hetken, mutta hämärä hetki keskiyön jälkeen hiljentää luonnon jo hetkeksi. Peurat kulkevat vielä alkuillan valossa, erottuen selkeästi punaruskeina läikkinä peltojen jo hivenen keltaiseen kääntyneestä vihreästä. Lapissakin aurinko upposi ensimmäisen kerran puunlatvojen taakse ja lopetti yöttömän yön. Samalla vahvasti luonnon prosessin mukaan elävät ihmiset siirtyvät horsman kukkiessa viidenteen vuodenaikaansa.



Elonkorjuun aika on käsillä, ja sitä ovat monet odottaneet. Luonnon antimien talteen ottaminen kesän jäljiltä on jo saattanut marjastajien toimesta mansikat ja mustikat pakkaseen. Kalaakin on pakastettu. Se todellinen eräihmisen elonkorjuu on kuitenkin vielä edessä. Syksy ja alkava jahtikausi saa jo katselemaan varaston nurkkiin ja kaappeihin. Sitä huomaa tekevänsä kevyttä inventaariota pikkutarpeista. Ovatko pillit kunnossa, entä houkutuskuvat tallessa? Onko pintaan vedetty mattamaali kulunut pois, täytyykö tikkuja vuolla lisää? Missä hitossa se kuvasäkki ylipäätään on???

Samassa yhteydessä sitä suorittaa sen kenties eniten syksystä kertovan rituaalin. Mihin kuntoon se camopuku jäi viime kauden jäljiltä? Pitäisikö se pestä ja samalla käsitellä hoitoaineella? Oliko siinä palkeenkieliä, kipinänjälkiä? Missä hansikkaat, kasvosuojus? Helposti tässä kohtaa tulee eteen monenlaista huolto- ja hankintapuuhaa. Nyt on vielä hetki tehdä se joten nyt kaikki varustekaapeille tutkimaan tilanne.

Itselle yksi vahva rituaali eri kausien ja vuodenaikojen välillä on asun vaihto. Kesän kevyt kala- ja retkeilyasu menee nyt huoltoon ja kaapista kaivetaan hetkeksi ohuempi camopuku. Samalla se jokavuotinen rumba niiden camohanskojen kanssa...Aina ne ovat hukassa viime kauden jäljiltä! Kyyhky ja sorsa, myöskään kettu eivät halua nähdä vaaleiden käsien vilahtavan joten homman pitää olla kunnossa.

Asun pitää olla myös olosuhteisiin tarkoituksenmukainen, sillä liian paksua pukua en päälleni halua. Kannossa olevat kuvat ja kamat irrottavat hien riittävän tehokkaasti. Vaan on sekin kyllä luksusta kun ensimmäisiin kunnon syyskeleihin saa vetää päälleen tutun, pehmeän camopuvun. Tunne siitä kun saa itsensä ja viheliäisen kelin väliin suojaksi kunnon kuoren on korvaamaton. Räpäskän ja viiman ulos sulkeva asu on kyllä eräihmisen paras eräkaveri. Sen koiran jälkeen tietenkin.

Kamat kuntoon ja kohti uutta kautta! Hyvää kaudenavausta kaikille!


Aiemmat blogitekstit