Lehtivihreän alkuräjähdys

25.05.2013  Ville Pohjola

 
Kevät muuttui kevätkesäksi ja luonto räjähti kukoistamaan täällä eteläisessä Suomessa.  Lintujen kevätkonsertti oli hetken
huippukohdassaan, metsät oikein pauhasivat kun siivekkäät toteuttivat muuttomatkojensa lopullista tavoitetta. Parinhaku ja pesänrakennus sai hetkeksi koko joukon aivan sekaisin. Hulluihin ukkometsoihin törmäsi useammassakin paikassa, ja saipa niitä juosta karkuunkin. Teeret pulisivat soilla ja pelloilla, ja pienemmät höyhenpallot kuusikoissa, koivikoissa ja kaikenlaisissa muissa vitikoissa.

Nyt tuonne ulos on tullut jo selkeästi alkukesän seesteisyyttä. Laulu on hieman vaimennus, ja leppoisa tuuli pääsee kahisuttelemaan puiden lehtiä. Nekin räjähtivät esiin muutamassa päivässä. Taas on ollut lämmön ja kosteuden seossuhde sopiva, jotta vihreä väri puhkeaisi puiden oksille.

Illoissa on vielä kevään raikkautta, mutta usvan keskeltä kohoaa jo keskikesän juhlan tuoksu. Tuoreet lehdet puskevat ilmaan saunavihdan tuoksua, ja hämärä muistuttaa juhannussaunan hämyisästä tunnelmasta. Yötön yö on aivan kynnyksen takana jo, valmiina astumaan keväisen keskiyön tilalle.

Hieman pohjoisempana kevät on vielä ihan aitoa kevättä. Viime viikolla Ylä-Savossa silmut olivat vielä ujoja, ne vasta harkitsivat isompia manööverejä. Ilta-auringon oranssi muistutti vielä niistä talven parhaista väriyhdistelmistä, mutta nyt pakkasen sinisen tilalle oli jo nousemassa vihreää. Kosket kohisivat yli äyräiden, ja tulvat huuhtelivat vielä rantoja, aivan kuten kevään voimaan kuuluikin.

Lehtivihreän esiin puhkeaminen odotti kuitenkin vielä itseään, mutta niin olivat lintujen touhut jo edenneet kosiopuuhista parinvalinnan kautta rakennushommiin. Joutsenparvet olivat jo lähes hävinneet pelloilta kun pariskunnat olivat vetäytyneet metsäjärville Savon korpiin. Vain nuoria yksilöitä harhaili vielä toukoaan tekevien viljelijöiden seurana.

Vaan teeriherroilla oli vielä huuma päällä, intoa jäljellä. Ne elivät kevään kiihkeintä hormoniräjähdystä vielä niin syvästi, että vaikka kanat olivat jo poistuneet pesilleen, herroilla riitti vielä testosteronia jälkilöylyihin. En ollut päässyt kevään aikana lähellekään soitimia, mutta nyt työreissun aikana pääsin vielä nauttimaan hetken tästä huumasta. Niin hienoa pulina mäntymetsän takana, metsälammen rantasuolla oli etten uskaltanut hiipiä yhtään lähemmäksi. Istuin vain mättäällä, kuuntelin suhahtelua ja nautin kevään ensimmäisten hyttysten seurasta. Luonnollisesti oman lehdenvihreän kuoreni suojissa.


 

Aiemmat blogitekstit