Sulaudu maisemaan

20.08.2013  Ville Pohjola

Nyt on se hetki. Kaislikon raukea kahina syyskesän leppoisassa iltatuulessa on se mitä on odotettu. Päivät ovat lämpimiä mutta illassa on jo mukavaa viileyttä. Lämpötila voi tipahtaa hellelukemista nopeasti 10 astetta auringon painuessa kaislikon taakse. Nopeasti päälle nouseva pilvikin voi pienen kaatosateen niskaan rojauttaa.

Sorsajahdin alkaessa voi metsästäjä joutua monenlaisiin keleihin. Mitään rajumpaa ei kohdalle vielä osu, siitä kesän loppulämpö pitää vielä huolen. Silti säät tekevät sorsastajan pukeutumisesta haastavan. Lämpöä, viileää, tuulta, paahdetta, sadetta, kaikkea tarjotaan. Kaiken lisäksi pitäisi vielä pysyä näkösuojassa. Siinäpä sitä, puvulle vaatimuksia.

Moni on kysellyt että miten Haahka-pukua voisi parhaiten hyödyntää. Monelle metsästyspuvun tärkein ominaisuus on monikäyttöisyys ja siksi erilliselle ”sorsapuvulle” ei välttämättä ole käyttöä. Haahkan tyyppisessä kevyemmälle asulle on kuitenkin eräihmisen kaapissa oma paikkansa. Seuraavana muutama oma vinkkini.



Haahka-puku on itselläni ollut testikäytössä nyt muutaman kuukauden. Puku on ollut mukana monenlaisissa tilanteissa mukanani huhtikuusta asti. Matkan varrelle on siis osunut monenlaisia kelejäkin. Kevään majavajahdin +6 asteen ja rännänsekaisen vesisateen muodostamat kelit asettivat hyvän lähtökohdan. Puvun toimiminen aitona kuoripukuna tuli testattua, ja yhteensopivuus Sasta Thermal-väliasun kanssa myös. Tämä on niitä tärkeimpiä asioita joista Haahkassa pidän. Se on aito kuoripuku joka tukee kuoripukeutumista ihan riittävästi. Leikkaukset, mitoitukset ja esimerkiksi kauluksen toimivuus ovat tärkeitä kun alle laitetaan fleeceä. Veden ja tuulen pitävyys varsinkin vetisemmissä olosuhteissa vieläkin tärkeämpää. On tärkeää että veden äärellä tapahtuvassa jahdissa pintakangaskaan ei ime kosteutta koska se tekee puvusta painavan ja kylmän. Haahka on riittävä kuori useimmissa tilanteissa, vaikka sitten koiraa koiranilmalla ulkoiluttaessa. Väli- ja alusasuilla pystyy säätämään lämmöneristyksen kuntoon.

Kun siirrytään kohti lämpimämpiä kelejä tiputetaan välistä tietenkin fleece pois. Silloin peliin astuvat hengittävyys ja keveys. Eihän kuoripuku koskaan hengitä kuin oma iho, mutta riittävän ohut materiaali on tärkeä elementti kesäpuvusta puhuttaessa.

Haahkan keveys sai ainakin itseni tarttumaan siihen kun siirryin kettujahtiin heinämaiden reunoille. Ainakin meillä päin peltojen reunoilla peltojen reunat alkavat tässä kohtaa olla vaaleanruskean kortteen peitossa. Haahkan kuosi sulautuu näihin paikkoihinkin hyvin, vaikka se kaislikkokuosin imagolla ratsastaakin. Ketunpillityksessä on etuja jos pääsee mahdollisimman keskelle avointa peltoa. Silloin joka suuntaan riittää näkyvyyttä. Usein pellon halkaisevan ojan reuna on juurikin mieluummin ruskea kuin vihreä. Kevyen materiaalinsa ja kuosinsa takia olen siis kokeillut pukua nyt myös kettupelloilla, keskelle peltoa heinätupsaaseen piiloutuen.



Kolmas vinkki jonka Haahka-puvusta voisi antaa liittyy edelliseen. Kyyhkyjahti alkoi viime viikolla, ja samaan aikaan myös pellot ovat tuleentuneet hyvin. Keltaisenruskeana lainehtiva viljapelto on hankala paikka jos sitä ei ole puitu tai se ainoa lakopaikka ei ole metsänreunassa. Tällöin linnut lentävät metsästäjän ulottumattomissa. Silloin paras paikka voi olla lentoreitin alla olevan ojan pohjalla. Silloin vain pitää naamioitumisen olla huippuluokkaa. Aivan viljan reunaan kätkeytyminen naamiointiverkon avulla voi olla haastavaa. Koju nousee pellon pinnan yläpuolelle ja osuu siitä poikkeavana muotona linnun silmään. Tällainen viljanreunapassi on taas vallan passeli paikka Haahka-puvulle. Onhan se tehty sulauttamaan metsästäjä vaaleanruskeaan taustaan, piiloon linnun katseelta.

Tärkeintähän on että sulautuu maisemaan, oli se mikä tahansa.

Aiemmat blogitekstit