Takaisin talveen

12.04.2013  Ville Pohjola



Kymmenen senttiä uutta lunta etelän pälvissä, yöpakkaset kympin alapuolella. Aika aloitus huhtikuulle. Joka puolelta kuulee silkkaa katkeraa kyllästymistä talveen ja sen jatkumiseen. Ihmisten ajatus on jo ihan selvästi kesässä ja rusketuksessa, tai ainakin keväässä ja sen mukanaan tuomassa uudessa elämässä.

Olin itsekin jo keväässä, kuten edellisestä kirjoituksestani oli helppo huomata. Silti minuun iski vielä kaipuu talveen. Talvessa on paljon hienoja asioita, luovalle kirjoittajalle ja valokuvaajalle paljon inspiraation lähteitä. Talvi on melankolista aikaa ja siksi kaihoni kasvoi niin suureksi että päätin matkustaa ajassa takaisin talveen. Ja lähdin siis tunturiin.

Lapistahan löytää nyt parhaat olosuhteet. Kevättalven päivä on jo pikkuhilja pidempi kuin etelässä, tunturin hanki kovaa ja aurinko lämmittää. Aamuissa ja illoissa vuoropuhelevat taas kylmä sininen ja lämmin oranssi. Ulkoilmassa on siis vielä merkit sydäntalvesta mutta jo paljon vihjeitä tulevan kesän yöttömästä yöstä. Tunturista pikaisesti nouseva pyry pyöräyttää lumesta styroxpallerot pyörimään hangen pinnalle. Niitäkään ei näe muuten kuin kevättalvella, joten pyryt eivät todellakaan haittaa. Ne tuovat vain mielenkiintoista katsottavaa tuonne ulos. Kaikki on juuri sopivassa balanssissa!

Tunturit ja Lappi ovat siis parhaimmillaan pääsiäisen korvilla. Huhtikuu on vielä hienoa laskukautta, hiihtovaellus tunturissa saa lisätunteja pitkistä valoisista illoista ja onpa joku sankari päättänyt kokeilla myös hieman eksoottisempia lajeja. Vetovarjot ja fatbiket eivät ole enää mikään mahdoton näky siellä ylhäällä. Hangella voi siis tehdä monenlaista. Jos ei halua urheilla, niin pilkkikeikka pohjoisen järville on aivan parasta meditaatiota.

Etelään palatessani pakkanen puri edelleen. Silti ilmassa oli lohdutusta kesänkaipaajille. Ensimmäinen asia jonka aamuöisellä rautatieasemalla kuulin, oli lokin kailotus. Vaikka kotimatkalla kameran kortille tarttui vielä auringon nousu pakkasusvaan verhottuna, perillä vastaanotto-seremoniana toimi mustarastaan aamulaulu. Kaikki selkeitä kevään ääniä. Ja niinhän siinä kävi, pari päivää myöhemmin sää muuttui jälleen. Terminen kevät on nyt täällä.

Ja säähän on edelleen vain varustelukysymys. Painukaapa siis ulkoilemaan!

Aiemmat blogitekstit