Veljeskunta virkapuvuissaan

21.10.2013  Ville Pohjola



”Oletko hirvimies?”, kuuluu vierestäni. Seisomme loskan kuorruttamalla rengasliikkeen pihalla ja odotamme. Räntää räimii lisää taivaalta, ja siitä huolimatta meitä seisoo useampikin ulkona. Hiljaa paikallaan. Siinähän me olemme rivissä kuin hirvimiehet, kukin autojemme edessä, kuin passipaikoilla.

Kysymys vie hetkeksi mietteisiin. Olen minä hirvimieskin, kaiken muun lisäksi. Kyllähän meidät yleensä tunnistaa, silloin kun purkaudumme autoistamme jossakin tien varressa. Punanutut kokoontuneina yhteen hyvän harrastuksen pariin. Varsinainen veljeskunta joka tiukassa paikassa vetää yhteisestä narusta, viimeiseen asti. Varsinkin jos siellä narun päässä on koko porukan yhteinen kaato, luonnon oma luomu- ja lähilihatuote.

Se sakki koostuu monenlaisista miehistä, onneksi nykyään myös naisista ja nuoremmastakin sukupolvesta. Erilaisia historioita, eri sukupolvia ja erilaisia tulevaisuuksia. Kaikki erilaisuus kuitenkin katoaa siinä vaiheessa kun tehdään se tärkein rituaali eli vedetään jahtiasu päälle. Moni on sanonut että parasta on hirviporukassa, se kun on ihan oma sosiaalinen ryhmänsä. Lähes tasa-arvoinenkin.

”Niin, ajattelin vaan kun sulla on tuollainen puku”, kuuluu jatkototeamus edelliseen kysymykseen. Katson jalkoihini joita peittää uusi muotivärini, Realtreen APB-kuosi. Hirvas blaze camo sattui päälleni nimenomaan kelin takia. Kotoa lähtiessäni ajattelin että pihalla on juurikin hirvimiesten keli joten nyt olisi hyvä testata uutta virkapukua autenttisissa olosuhteissa. Hirvimetsälle kun lupien vähyyden takia ei taideta enää päästä.

”Juu, kyllähän sitäkin tulee tehtyä”, vastaan lopulta. Siitä alkaa keskustelu jossa käydään läpi tuttu koodisto. Omat seurat, niiden maat ja hehtaarit, lupamäärät, hirvikolarit ja petotilanne. Jos vieressä seisoisi asiaa täysin tuntematon saisi hänkin toki jotain irti. Kyllähän hirvijahti on sellainen koko kylän tapahtuma, johon osallistutaan ainakin seuraamalla missä ne hirvimiehet nyt kulkevat. Kylänraitilla tutut isännät kysäisevät paljonko on lupia vielä jäljellä ja osaavat ottaa kantaa riistakantojen nykytilaan. Pelloillaan kun kaikenlaista näkevät. Kyseinen virkapuku tuo siis vastuitakin. Koko yhteisö seuraa mitä teemme sillä olemmehan aika näyttävä ryhmä kun kokoonnumme.



Silti tuon koodiston taakse kätkeytyy tuntemuksia ja tietoa jolla on syvempi merkitys vain tämän veljeskunnan jäsenille. Vain asian kokenut tietää minkälaisia tuntemuksia se aiheuttaa kun kuulee ajoketjun lähestyvän tai koiran haukun edessään. Vain hirven ajossa nähnyt tietää minkälainen elämys se on kun iso sonni seisoo tyynenä mäntyjen välissä kalliolla ja tuijottaa ylimielisesti takaisin. Vain hirvenmetsästäjä tietää minkälaista on heittää huulta makkaravalkealla, tutussa porukassa. Vain hirvenmetsästäjä reagoi samalla tavalla tuntemattoman päällä olevaan samanlaiseen virkapukuun kuin itsellä. Siinä kohtaa kun hirvenmetsästäjä vetää hirvipukunsa ylleen, tunnustaa hän aina myös kuuluvansa omaan veljeskuntaansa. Siihen josta saa luvalla olla ylpeäkin.

Toivottavasti kautenne on ollut suotuisa, siskot ja veljet kaikkialla Suomessa!

Aiemmat blogitekstit